310 Herra Jeesus kun täällä
1. Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, / emme kauhistu vastustajaamme. / Viha vaikka on vastaamme sammumaton, / niin me turvaamme puolustajaamme. / Vaikka kaita on tie / ja se taisteluun vie, / meille Jeesus on turva ja kilpi. / Siis me uskossa vaan / käymme taistelemaan. / Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.
2. Vihamies kuka voittaisi sankarin sen, / kuka voittaisi Golgatan Herran? / Taisteluissa hän linna on turvallinen, / hän on voittanut saatanan kerran. / Jos me joudummekin / syvihin vesihin / ratki keskelle kuoleman kauhun, / emme nääntyä voi, / hänen äänensä soi / läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
4. Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan, / kadotukseen ne meitä ei saata. / Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan, / hänen armonsa voisiko laata! / Meille puhtauden, / levon, lohdutuksen, / pyhityksen hän suo veressänsä. / Kun me armahtajaan / tähän luotamme vaan, / meitä varjelee hän kädellänsä.
5. Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut, / kaikki uskossa vaeltakaatte. / Luja toivonne olkoon, te ahdistetut, / vaikka kiusoja, vaivoja saatte. / Teillä auttaja on, / apu ahdinkohon / tätä tietänne kulkiessanne. / Hän on armollinen, / hän on uskollinen. / Pysykää yhä Jeesuksessanne.
8. Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan, / tule, virvoita voimalla taivaan. / Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan, / täällä suostumaan ristiin ja vaivaan. / Tue uskoamme, / tue toivoamme, / pidä sielumme tallella aina. / Kuule huutoamme, / sinä auttajamme, / kuvas kirkkaana sieluumme paina.
Eri aikoina syntyneet melodiat ja sanoitukset kätkevät virsiin paljon kokemusta ja viisautta. Parhaimmillaan niistä voi saada voimia taisteluihin itsestä nousevaa pahuutta vastaan. Ehkä virret ovat olleet kautta aikain sielun ja hengen puolustusvoimien marssilauluja, josta hyvänä esimerkkinä vanha mahtipontinen virsi Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on.
Sen lisäksi, että virret ovat rakkaita monille ne ovat merkittävä osa meidän kulttuurihistoriaa tutuissa melodioissa ja tarinoissa niiden ympärillä.
Tästä pitkästä virrestä kuoron pappissiipi on valinnut vaikeiden päätösten tuloksena nuo muutamat säkeistöt. Pitkä ja paatoksellinen virsi palkitsee varmasti kuulijansa, joka on malttanut eläytyä tunnelman mukana viimeiseen säkeistöön saakka.
Tämä virsi kuljettaa kuulijan jonnekin sinne rajoille, jossa astetta jytkymmät urut jytisee jalkojen alla. Viimeisessä säkeistössä eteen voi aueta pysäyttävä kuva, jossa ehkä jo näemme jotakin mitä emme ole ennen nähneet. Tiedämme, että jotakin sieltä ylhäältä on tulossa, mutta vielä emme tiedä mikä se on!
Anoen ja miltei toivoon takertuen laulajat lähettävät voimallisia rukouksia edessä aukeavalle kirkkaudelle. Puhutteleva virsi päättyy kauniiseen itsesukkestioon.
Kuvas siuluumme talleta aina!
