Nousee päivä, laskee päivä
Muistaa sen tytön pienen voinhan,
muistaa sen pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pohjan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Siemen niin pian maasta kasvaa,auringonkukaks silmissäin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.
Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyniltä molemmat he näyttää, niin kuin hääparin kuuluukin. Alle tuon katoksen myös tahtoisin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemut ja surutkin kai tuo. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.
Sheldom Harwick
Rungot alastomina värisevät. Roudasta hohkaa kylmyys. Siellä jossakin ruskean ja harmaan rosoisen kuoren pinta särkyy. Väkivaltaisesti, hiljaisuudessa maapallon pinta liikkuu. Painavat kokkareet ja kivet antavat tilaa määrätietoiselle kasvulle.
Jos kevään kasvulla olisi tunteet ja tuntoaisti, olisi se varmasti kivulias kokemus. Jos se osaisi puhua, itkeä ja nauraa. Miltä kevät kuulostaisi? Nuo hentoiset idut ovat vielä luonnon omia, kunnes ne uskaltautuvat avoimena kaikille antavan auringon säteisiin. Laulussa yhdistyy elämän kevään koko tunneskaala. Räiskyvä ilo, odotus, kukkaan puhkeamisen kipu, luopumisen tunteet..
Laulun taustalla on tarina, jossa viiden tyttären uskonnollinen ja pohdiskeleva isä joutuu asentamaan maailmankuvaansa uudestaan, kun tyttärien elämä ei mene hänen ja esi-isien suunnitelmien mukaan. Kahden sukupolven ja eri elämänkatsomusten näkemys kodista, uskonnosta ja isänmaasta hakevat konsensusta. Yksin sydämen ääni tarjoaisi aidon ja riippumattoman vapauden, mutta toisinaan tuo vapaus piileskelee traditioista rakennetun kulissin takana. Sen vapauden äärellä havahtuvat vanhemmat sisimmässään aina uudestaan, kun lapset laajentavat maailmankuvaa.
Laulaessaan tätä laulua hääkatoksen alla olevalle morsiusparille häävieraat saattavat kohdata itsessäänkin pinnan alla kytevän kuolemattoman rakkauden, jollainen heijastuu hääparin kasvoilta.
Millaiset neuvot voisin antaa?
Sitä miettii isä, kun yllättäen huomaa vuosien kiitäneen ja lapsien kasvaneen.Sanoitus virittää perheelliset miehet tunteikkaaseen sointiin. Tulkinnan tunnelataus käsittää koko skaalan naurusta kyyneliin. Herkempi kuulija voi kuulla, kuinka jotkut yksittäiset instrumentit liukenevatkin kyyneliin jo äänityksissä.Perusarvojen omakohtaiseen oivaltamiseen rakennettu vapauden ilmapiiri on vielä tänäänkin selkeä piirre Suomen kansan identiteetissä. Neuvot on annettu kodin arjessa ja kulttuurissa esimerkin kautta. Siinä pyrähdyksessä, he milloin varttui noin. Luopumisen päivänä voinee vain miettiä, millaiset neuvot tuli annettua..
Sukupolvien väliset näkemyserot keskustelevat laulun syvien rivien välissä. Omien lasten aikuistuminen herättää monenlaisia tunteita vanhemmissa. Nuoremman sukupolven uudet näkemykset asettavat vanhempien luottamuksen todelliseen testiin, kun nämä joutuvat hyväksymään asioita, jotka voivat olla ristiriidassa itselle rakentuneen katsomuksen kanssa.
Kasvukivuissa mielellään palaa niihin aikoihin, jolloin pieni poika tai tyttö omaksuivat sinisilmäisesti kodin arvomaailmaa rakentaen osaltaan myös vanhempien identiteettiä.
Sieltä jostakin perinteiden ja täydellisen vapauden välistä löytyy kaikille se oma polku. Ehkä kuitenkin he toisiltaan parhaat neuvot saa… siihen voi lopulta luottaa.
Nouseva päivä on iltaa rohkeampi. Laskeva päivä kantaa perinteitä ja kokemuksen tuomaa viisautta.Tarinassa morsiamen isä pohtii:“Ilman perinteitä elämämme olisi yhtä hutera, kuin viulunsoittaja katolla” Kukahan on tuo viulunsoittaja, joka seuraa meitä kaikkialle minne ikinä kuljemmekin?
