480 Muista Jeesus minua
1. Muista, Jeesus, minua / voimieni uupuessa. / Öin ja päivin sairaana / saanhan nytkin rukoilla. / Auta tuskan vaivatessa. / Sinä itse nöyrästi / kannoit oman ristisi. / Muista, Jeesus, minua.
2. Jeesus, kulje kanssani, / kun saan ahdistusta kantaa / enkä aina ymmärrä, / miksi täytyy kärsiä. / Neuvo, mikä voimaa antaa. / Tahdon kuulla ääntäsi, / ole lohdutukseni. / Jeesus, kulje kanssani.
3. Jääthän, Jeesus, luokseni, / muu ei riitä turvakseni. / Lempeällä kädellä / tuskan polte lievitä. / Anna valo matkalleni. / Huomispäivää tunne en, / sinä hoidat myöskin sen. / Jääthän, Jeesus, luokseni.
Rudolf Fredrik Emanuel Zetterquist 1936. Suom. William Snell 1968, Niilo Rauhala 1976. Virsikirjaan 1986.
Rukous.Kaikilla on oma risti, joka pitää kantaa kunnes kuolema vapauttaa. Tässä helposti näkee kuvan jostakin Golgatan rinteeltä, jossa viimeisillä voimilla raahataan itseä painavampaa ristiä huipulle, kunnes siihen lopulta itsensä naulataan. Ehkä se oli ympärillä olleiden ihmisten näkökulmasta vielä rankempaa, kuin itse ristin kantajan. Usein läheisen ihmisen kärsimys on vierestä katsojalle huomattavasti raskaampi kokemus, kuin itse kärsijälle.Tämä virsi avautuu erityisesti rukouksena ahdingossa olevan ihmisen vierellä. Näet ystäväsi kärsimyksen. Toivottomuus tekee kaikki ajatukset tyhjäksi. Kun sanat haihtuvat huulilla, tämä virsi voi auttaa yhdistämään niissä vaikeissa tunteissa, joihin ei muuten pääse käsiksi.Millaista lohtua tähän virteen kätkeytyy?
“Jos haluat elää onnellisen elämän usko, jos haluat selvittää totuuden tutki” -Friedrich Wilhelm Nietzsche Siskollensa lähettämässä kirjeessä 1880.Tuo filosofin kiteytys nousi mieleen, kun mietin elämää siellä rajalla. Syvän ahdistuksen keskellä. Sairasvuoteella.Kun elämän rajallisuus koskettaa, vain usko voi vapauttaa ahdistuksessa. Usko hyvään. Vapauttava usko ei aina ole valinta jossakin yksittäisessä hetkessä. Ensin pitää kuulla vapauttavaa puhetta, lohduttavia sanoja ja sitten kyetä uskomaan ne ja niin eheytymään. Siksi uskoa hyvään Luojaan haluaa vahvistaa joka päivä itsessä että se kestäisi vaikeimmissakin tilanteissa.Viimeisessä säkeistössä laulaja nöyrtyy isomman voiman edessä. Puhuttelevaa on tuo luottamus tuntemattoman edessä. Oli vastassa mitä vain niin voittaja on se, joka kykenee uskomaan siitä jotakin hyvää.3. Jääthän, Jeesus, luokseni, / muu ei riitä turvakseni. / Lempeällä kädellä / tuskan polte lievitä. / Anna valo matkalleni. / Huomispäivää tunne en, / sinä hoidat myöskin sen. / Jääthän, Jeesus, luokseni.
Rudolf Fredrik Emanuel Zetterquist 1936. Suom. William Snell 1968, Niilo Rauhala 1976. Virsikirjaan 1986.
