A-men laulaa virsiä
On tiistai-ilta ja kuoroharjoitukset ovat lopuillaan Klaukkalan kirkossa. Tulee se hetki, että saa toivoa virren. Miehet selaavat innolla virsikirjoja, kuin pikkupojat Aku Ankkoja. Urut hakevat väriä virrelle ja alkusoitosta alkaa jo erottua tuttu melodia. Vuosikymmenien aikana selkärankaan iskostuneet sävelet ja sanat vapautuvat kovalla paineella, kun jokainen yksittäinen laulaja antaa tulla täydestä sydämestään. Arjen kasvattamien ajatusten, ilojen ja huolien keskeltä kumpuava laulu on se, mikä halutaan myös saada matkaevääksi toisille. Voisiko kuka tahansa musiikkimausta riippumatta saada virsistä iloa, toivoa, lohdutusta ja elämänrohkeutta? Virret eivät ole vain pyhäpäivien tai hengellisten tilaisuuksien musiikkia. Niillä on annettavaa päivän kiireen ja monien velvoitteiden keskelle. Elämän matka muodostuu arjen rutiinien väliin syntyvien onnellisuuden ja tyyneyden sekä yllätyksellisyyden hetkien jatkumona. Kaikilla soisi olevan tilaa rikastuttavalle ihmettelylle. Näitä ihmettelyn pintoja virret voivat tarjota. Vuosisadat ovat kätkeneet virsiin paljon viisautta, josta mietiskelevä ja kyselevä mieli voi loputtomasti löytää vastauksia. Jonkin ihmeellisen suunnitelman vaiheissa synnymme tänne maailmaan, elämme hetken ja sitten poistumme. Matkalla on alku ja loppu, ja myös tätä aikaa suurempi päämäärä. Satojen ja tuhansien vuosien aikana ihmiset ovat tuota asiaa pohtineet ja kirjoittaneet siitä. Näitä pohdintoja ja elämän tuntoja myös virret sanoittavat. Virsitekstit ovat syntyneet vahvasta kokemuksesta ja sydämen palosta: ihmisen ja Jumalan kohtaamisesta, lahjan löytämisen ilosta, uuden suunnan avautumisesta, kyselevästä, ikävöivästä tai luottavaisesta uskosta.Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan. Virret voivat olla johdattelemassa laulajaa ja kuulijaa matkalle omaan itseensä ja itsensä tuntemiseen. Mitä kaikkea sieltä voi löytää? Virsi heijastaa niitä elämäntuntoja, joita monilla on, mutta joita ei aina osaa sanoiksi pukea. Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa. Sisin kaipaa hiljaisuutta, luottamusta, puhtautta ja Jumalan läsnäoloa. Rohkenenko pysähtyä ja kysellä: mitä minulle kuuluu, mitä tarvitsen? Kaikki ne kohtaamiset, joihin ei ole ehtinyt pysähtyä, kohisevat alitajunnassa. Korvat sirisevät ja humisevat, kun on hetki aikaa olla hiljaa. Hiljaisuudessa voi kirjoittaa kaikki toiveet ja unelmat, kuin kirjeenä Luojalle. Sydän hiljentyy, kiire kaikkoaa hetkeksi, olennainen kirkastuu. Levyllä laulaa suomalaisia miehiä ja perheenisiä, jotka virsien myötä kyselevät myös oman elämänsä suuntaa ja sanoittavat sisintään ja kaipaustaan. Vuosien varrella uho ja oma varmuus rapisevat ja niin on hyvä. Tilalle tulee herkkyyttä, kiitollisuutta ja nöyryyttä elämän edessä. Myös lähimmäiset lähellä ja kaukana ja toinen toistensa tukeminen tulevat entistä tärkeämmiksi. Kiitosten ketjuun kietoutuvat monet muistot, hetket, haaveet, eilinen ja huominen, luonto ja rakkaat ihmiset.Virret kertovat kristityn matkasta ja sen tunnelmista rukouksen kielellä. Ne kertovat syvistä vesistä, rajallisuudesta, murheista mutta myös luottamuksesta, yhteydestä, turvasta ja toivosta. Virsissä on voimaa. Virret avautuvat eri elämänvaiheissa uudella tavalla. Niihin voi liittyä isoja kokemuksia, jotka tekevät niistä erityisen jollekin. Parhaimmillaan virret kutsuvat vuorovaikutukseen, missä jokainen peilaa omaa elämäänsä. Virret yhdistävät eri-ikäisiä ja eri sukupolvia. Ne ovat henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä. Virret ovat kristillistä traditiota ja myös osa kulttuuriperintöämme. Jokainen voi liittyä niihin omasta todellisuudestaan käsin.Hyvinvointi lisääntyy maailmassa vuosi vuodelta. Kuitenkin toisinaan tuntuu, että yhä hullumpia asioita tapahtuu maailmassa. Uudet virret sanoittavat nykyajan ihmisten elämää. Kilpailu, vaatimukset ja huolet lyövät selkään nuolten lailla. Maa järkkyy ja kaaos vyöryy. Miten usein tuntuukaan, että vain tuska on totta ja puhe tyhjää. Mutta ei tarvitse pelätä, sillä on joku, joka rakastaa ja kaipaa minua. Hänen nimensä suojaa matkalla, joka käy kohti toivon satamaa. Vierellä kulkee Kristus, veljemme väkevin. Rakkaus murtaa itsekkyyden kahleita.Mistä ei osaa tai uskalla puhua, siitä on veisattava. Virret kantavat ihmisen ajattomia kysymyksiä. Virret kertovat, mistä kristinuskossa syvimmiltään on kysymys. Hyvä sanoma kurottuu tänne ihmisten maailmaan, myös meidän aikaamme. Se tuo viestin ihmistä suuremmasta rakastavasta todellisuudesta. Tätä sanomaa on hienoa laulaa, ja sitä ihmetellä ja myös suostua siihen, että moni asia matkalla jää salatuksi. Pieni ihminen on osa suurta salaisuutta. Vaikka ei itse tuosta salaisuudesta juuri mitään ymmärtäisi, niin se kuitenkin kätkee suojaansa ja kantaa kaikissa matkan vaiheissa. Tie ohjaa ontuvaakin eteenpäin. Sana kantaa ja aarteensa antaa. Tätä kauneutta ja kuulautta virret tuovat luoksemme.Levyllä on mukana sekä iältään vanhoja että muutamia uudempia virsiä. Virret ovat vahvasti kiinni elämässä, mutta antavat myös mahdollisuuden nousta hetkeksi arjen yläpuolelle. Ne tulevat kohti, puhuttelevat, rohkaisevat, koskettavat lempeästi. Virsien rikkaus ja elämän rikkaus kohtaavat. Virsi muodostaa tarinan tai kaaren kunkin laulajan ja kuulijan sisimmässä. Eri sävyt löytävät tarttumapintaa elämän piirtämiin jälkiin meissä. Virsien sanoista ja sävelistä avautuu elämän löytämisen iloa ja tilaa valolle ja toivolle. Virret ovat vaatimuksista vapaata vyöhykettä.Virsien matka levyllä loppuu monille tuttuun rukoukseen: Ilta on tullut Luojani. Kun jotakin virttä on kuullut ja laulanut pienestä asti, ei välttämättä ole koskaan tullut pysähdyttyä miettimään sanojen merkitystä. Joskus iltaisin saattaa nousta ajatus, että heräänkö vielä huomenna uuteen päivään. Joskus mieli kantaa huolta tulevasta. Pimeässä makuuhuoneessa niin unelmat kuin pelotkin ovat mahdollisia. Nukahtaessa mieli joutuu luopumaan kontrollista ja jäljelle jää luottamus, että minua kannetaan. Kauniit ja turvalliset kuvat johdattelevat lopulta unen rauhoittavaan lepoon.
A-menin laulajilla on monilla pieniä lapsia. Tässä tulkinnassa voi soinnista kuulla sitä herkkyyttä, kun isä kantaa omaa lastaan hämärässä olohuoneessa uneen ja ajattelee hänestä kaikkea hyvää. Niiden kuvien vuoksi tämän virren äänitys meni aikalailla kerralla purkkiin. Teksti: Hannu Holma ja Jyrki Rauhala
