Maailma jääkukkien takana
Sanoitus vie ajatukset harjoituksissa jonnekin lapsuuteen. On mukava katsella sinne tämän laulun kautta. Miten minun lapsillani maailma jääkukkien takana aukeaa tänään? Miten he näkevät sen sitten, kun ovat aikuisia? Lähtökohtaisesti tarjoamme lapsillemme kasvualustan oman lapsuudenkodin kasvatusperiaatteita peilaten.
Maailma muuttuu jatkuvasti ympärillämme. Kun antaa aikaa omille ajatuksille ja uskaltaa tuoda omia näkemyksiä ja hyviä kokemuksia arjen tilanteisiin, voi rakentaa juuri itselle viihtyisät olosuhteet ja tarjota lapsille oman perheen näköisen jouluisen pirtin. Kiitollinen mieli antaa tilaa niille muistoille, jossa maailma on ollut luottamuksen arvoinen.
Ilta-auringon viime säde kiirehtää kohti kaukaista taivaanrantaa. Kirkon oven edessä seisoskelee eläväisiä miehiä. Perheiden isiä. Tuntuu olevan paljon jaettavaa vertaisilleen. Kolmen tunnin treenien jälkeen äänen muodostaminen ja stemmat eivät ole enää päällimmäisenä mielessä. Kaikilla on omia juttuja elämäntilanteistaan. Keskustellaan elämästä. Ja elämästä jääkukkien takana.
Hetki.
Joku ei ole päässyt mukaan harjoituksiin, mutta perheeseen on syntynyt lapsi. Toisella lapset ovat varttuneempia tai lähteneet jo kotoa itsenäiseen elämään. On aikaa enemmän pelailla golfia ja harrastella itselle tärkeiden asioiden parissa. Tilanteesta riippumatta aina on olemassa niitä tärkeimpiä asioita. On hienoa oivaltaa niiden merkitys muulloinkin, kuin jouluna.
Monet rohkaisevat kommentit kavereilta auttavat rakentamaan tulevaisuutta ja antavat toivoa hetkessä, kun homma tuntuu raskaalta isojen valintojen edessä. Muistikuva eletystä elämästä on ikkuna menneisyyteen ja sen pintaan heijastuu vain aavistus tulevasta. Ikkunan äärellä on hyvä yhdessä ihmetellä. Nyt on meille katettu tällainen pöytä. Ihmisen tehtävä on poimia hetkeen parhaat palat suojellakseen kaikkia hyviä kokemuksia.
Laulun ajatus sopii moniin hetkiin, kun mietiskelee omaa ja lasten polkua voimakkaasti muuttuvassa maailmassa. Kun siihen lisätään talikynttilöilen hehku, lumihiutaleet ja iltoihin hiipivä hämäryys, voi jossakin alkaa tuntua jo hiljaista joulun odotusta.
Laulu loppuu mielikuvaan, jossa isä pitää sylissään nukkuvaa lasta. Kaikki ihmiset maailmassa ovat isän lapsia. Tuntuu mukavalta kömpiä illalla omaan sänkyyn ja nauttia tunteesta, että saa nukkua ihan rauhassa isän sylissä. Siinä voi vielä hyräillä itsekseen yhden säkeistön ja miettiä, miten kohta omassa elämässä aukeaa.
Lumihiutale ikkunassa kimmeltää,
valo varjolle tietä antaa,
ilta-auringon viime säde kiirehtää
kohti kaukaista taivaanrantaa.
Sitä katselee lasin läpi tyttönen;
koti turvan suo jääkukkasilta,
talikynttilän hehku on niin lämpöinen
tummuu ihana jouluilta.
:,:Ei tunne hän vielä maailmaa,
joka jääkukkien takana aukeaa,
mutta kerran on johtava polkunsa tuo
ihmeistä suurimpienkin luo,
ihmeitten suurten luo:,:
Valo hämyinen hiipii huoneeseen,
kylän äänet varjoihin hukkuu,
olkihimmeli pyörähtelee hiljalleen;
isän sylissä tyttö nukkuu.
Laulun sanat: Ilkka Aaltonen
