Metsän joulu
Iloinen menevä joululaulu saattaa olla tuttu ja paljon kuunneltu jo vuosien takaa. Sanoihin harvemmin syventyy tarkemmin.
Tarinatodellisuudessa kaikki on mahdollista. Miten paljon tarinasta voi poimia omaan käsitteelliseen todellisuuteemme?
Metsä voisi kuvastaa maailmaa, jossa elämme. Kohtaamme päivittäin tuntemattomia ihmisiä. Luomme hyvin nopeasti jonkun mielikuvan toisesta. Mielikuvituskuvan. Jeesuksen syntymäjuhlan ympärille rakentunut kulttuurinen joulu ja perinteet käsittävät paljon päivänsankarin elämän asennetta: Ajatellaan toisista hyvää. Rakastetaan lähimmäistä. Laulun sanoissa elämänasenne konkretisoituu monessa kohdassa. Siili ei pääse piikeistään, mutta hänelle voi antaa vaikka viilan, jolla niitä voi pehmittää. Hyväksytään ihmiset sellaisina, kuin he ovat.
Nallevaarilla ja muillakin on elämässään omia tehtäviä ja haasteita. Kun eläimet touhuavat omissa askareissaan keräten luonnon antimia ja huolehtien poikasistaan, kaikki saavat olla omassa rauhassa eikä kenenkään tarvitse pelätä.
Jotakin sellaista pitää sisällään Joulu.
Jouluun päin rakentuvaa mielen maisemaa kuvastavat osuvasti maahan leijailevat lumihiutaleet. Paksut hanget ovat välttämättömiä monien eläinten talvehtimiselle. Samoin soisi, että kaikki lapset saisivat kokea joulunajan tarjoamaa iloa ilman pelkoa ja yksinäisyyttä.
Kuin metsän eläimet, me kaikki saamme lahjakäärön arvokkaan.
Oikeamielisyyttä, rauhaa ja iloa.
Mitä muuta tuo Joulun lapsi meille toi?
Hiutaleita leijuu maahan valkoiseen,
ja tontutkin nyt matkalleen
porollansa lähtevät ja tiu’ut soi,
se metsään joulun tunnun loi.
Tupsulakki vällyn alta pilkistää,
arki kauas jää, arki kauas jää.
Metsähiiren lapsiparvi vallaton
Laulaa: Joulu, joulu tullut on.
Nallevaari onkaloonsa puita vie,
ettei pakkassää voisi yllättää.
Mäyrämuorin mökki hiukan ahdas lie,
se on lämmin siis ja muusta viis.
Joulu on tullut, metsässä kuiske soi.
Joulu on tullut, hongatkin näin huminoi.
Tupsulakki vällyn alta pilkistää,
arki kauas jää, arki kauas jää.
Metsähiiren lapsiparvi vallaton
Laulaa: Joulu, joulu tullut on.
Kaikki saavat lahjakäärön arvokkaan
ja siilikin on lahjastaan
mielissään, hän kynsiviilan sievän sai,
se piikkeihin on tarpeen kai.
Kurrelle tuo tonttu kuusi pähkinää,
niitä säilyttää, niitä säilyttää
kurre, kunnes saapuu lämpö auringon.
Vielä kauan, kauan kylmä on.
Kettu kun saa lahjaksensa maukkaan luun,
hiiri rauhan saa alla vanhan puun.
Pöllö tummat silmälasit sai, hei-hoi,
nyt hän päivällä myös nähdä voi.
Joulu on tullut..
Reino Helisma
