Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammasEikä metsämiehen ansaEhtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeastaKatselee hän maailman piirii,Taisteloa allans´ monta;Havu-oksan rauhan-viiriPäällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinenKeinuvassa kehtolinnass´!Siellä kiikkuu oravainenArmaan kuusen äitinrinnass´:Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntäAkkunalla pienoisella,Linnut laulain taivaan allaSaattaa hänen iltasellaUnien KultalaanUnien Kultalaan.
Seitsemän veljestä halusivat kohentaa yhteiskuntakelpoisuuttaan ja päättivät lähteä kouluun. Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä toinen luku kertoo koulumatkalla kohdatuista vastoinkäymisistä, mihin me kaikki omilla poluilla saatamme törmätä päivittäin. Miten helppoa olisikaan olla vain pupu tai orava. Hypellä vapaana luonnossa ja syödä metsän antimia. Tutun kuuloista pohdintaa veljeksillä.
A-menin “veljesten” on jokseenkin helppo samaistua polkuaan kulkevien Jukolan poikien tunnelmaan, josta iloisen lastenlaulun tulkinta saa myös sille kuuluvan syvyyden.
Kun oivaltaa henkilökohtaisen merkityksen laululle, se voi muuttua täysin eri lauluksi. Lapsena paljon laulettu Laulu oravasta tarjoaa monille suoran yhteyden mielen vapauteen. Sammalhuone, aivan kuin koti. Mikä onkaan tuo koti? Sen sijaan, että se olisi jokin rakennus se löytyy jokaisen ihmisen sisältä, irti ajasta. Sinne voi mennä turvaan lähes milloin vain. Siellä ei ole ajan tuomia huolia vaikka sieltä voi hyvin seurata ja katsella maailman piiriä ja taisteluita. Kuollessamme pois ajallisista murheista, olemme lopullisesti kodissa, taivaissa. Luomistyö jatkuu maailmassa vielä tänne jäävien ajatusten vaikutuksesta.Onkohan Aleksis ajatellut tässä vain oravaa vai jotakin suurempaa..Äänittäessä tätä laulua saimme tiedon, että Presidentti Mauno Koivisto oli kuollut. Rakastetun kansamme päämiehen poismeno antoi oman sävyn A-menin tulkintaan.
Muisteltiin päivän mittaan Maunoa ja pidimme hiljaisen hetken. Ajattelimme, että omistaisimme tämän laulun Hänen muistolleen.
Yleensä on elämässä viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. -Mauno Koivisto
