1. Istun järven rannalla
ja katselen laineita läikkyviä,
istun järven rannalla
ja katselen lainehia.
Odottelen rakkaalta kullaltan’
noita iloisia sanomia.
2. Oi, jos järven laineet veisi
tervehdyksiä hälle multa,
oi jos järven laineet veisi
tervehdyksiä multa!
Kaipaukseni tietää saisi
silloin oma kulta!
Auringon lämmittämä kivi.. Kimaltelevat laineet hyväilevät iloisesti veden rajaa. Luonto on syvän vihreässä pysähtyneisyyden tilassa. Sorsapariskunta uiskentelee rauhallisesti rantavedessä. Linnutkin ovat hiljaa ihastelemassa kuoriutuneita poikasiaan. Varpaat väreilevät pinnan alla luoden liplattavan tunnelman auringon säteissä.
Pysähtyneessä kesäpäivässä lämpimällä rantakivellä istuskeleva yksinäinen sielu seuraa soutavaa sinisorsapariskuntaa. Kiireettömästi keinuttelevat laineissa puolisonsa rinnalla. Niin pyrkii ihminenkin löytämään sen äidilleen lapsena luovuttaman ihmisen puolikkaan.
Oi jos laineet veisi kaipaavan mielen toisen luo.
Luonto sen tietää, että kahden elävän sisältä kumpuava halu toisen luokse on yksi tärkeimmistä elämää ylläpitävistä ominaisuuksista. Järven rannalla auringon lämmittämälle kivelle voi istuttaa elämänkumppania etsivän ihmisen. Ikuisesti liplattaville laineille lähetetty kaipaus pitää aina sisällään myös toivon, että voi löytää vastinparin ja kokea sen kiireettömän hetken, jossa mielikin saa lipua vapaana. Lipua tuon sinisorsan lailla.
Erityisesti 100-vuotiaan Suomen juhlavuonna voi istuttaa rantakivelle rintamalla, perhettä ja puolisoa ikävöivän sotilaan. Sieltä käsin voimme kiitollisena nähdä, kuinka laineet ovat vieneet terveisiä. Monet perheet ovat päässeet jälleen rakentamaan kotia rauhan ja vapauden vallitessa. Meillä on paljon iloa ja elävä toivo hyvästä huomisesta.
Kaunista ja rauhallista kesäpäivää maalaileva teksti herättää tahtotilan suojella edelleen kotimaamme kantavia arvoja, vapautta sekä puhdasta ja monipuolisesta luontoa.
Vapautta ihan kaikille haaveilla ja unelmoida omista lähtökohdista.
