Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
Ja se kauniisti kukoistaa
Yksi kulkijapoika on nähnyt sen
Eikä voi sitä unhoittaa
Yksi kulkijapoika on nähnyt sen
Eikä voi sitä unhoittaa
Ja sen olisi kyllä hän poiminut
Ja sen painanut povelleen
Mutta köyhänä ei ole tohtinut
Vaan on jättänyt paikoilleen
Mutta köyhänä ei ole tohtinut
Vaan on jättänyt paikoilleen
Kaarle Krohn (1863-1933)
Siellä laaksossa kukat ovat kauneimmillaan, kun suuri puutarhuri huolehtii puutarhastaan.
Miljoonien ruusujen joukosta mielikuviin piirtyy tietenkin se yksittäiselle kakkostenorille omistettu kaunis kukka. Miten voisi olla niin köyhä tai sydämessään rikas, että tohtisi jättää tuon poimimatta. Maljakkoon kahlittuna se kukoistaisi vain hetken, kunnes hiljalleen kuihtuisi.
Kaunis tarina ehdottomasta rakkaudesta kiteyttää toimivan parisuhteen ytimen.
Kahden vapaan sielun yhteistä onnea ei voi mikään estää!
Laulu pääsi oikealle paikalleen Roomassa, kun Espanjalaisilla portailla Herrasmies pyysi A-menia laulamaan tämän vaimolleen 25 vuotta kestäneen avioliiton kunniaksi.
Ruusu ei kestä katkaistuna maljakossa kuin pari päivää. Vapaana se voi kukoistaa helposti jopa puoli vuosisataa. Sovimmekin pariskunnan kanssa treffit samalle paikalle 25 vuoden päähän. Silloin lauletaan 50 v. hääpäivän kunniaksi.
#keeplove
